Oppitunti 84
Hedelmät 8
Granaattiomena
Granaattiomena (Punica granatum) on rantakukkakasvien heimoon kuuluva lehtipuu, jonka hedelmät ovat syötäviä.
Se on kotoisin Keski-Aasiasta ja sitä on viljelty Kaukasuksen ja Välimeren seuduilla jo useiden vuosituhansien ajan. Kasvista käytetään myös nimeä karthagonomena. Sen hedelmä on useissa kulttuureissa ollut hedelmällisyyden symboli lukemattomien siementensä vuoksi. Ulkonäkö ja koko Granaattiomena on pensas tai pieni puu, 2-3 m korkea. Sen oksat ovat poikkileikkaukseltaan nelikulmaisia. Lehdet ovat kiiltäviä ja soikeita 2-9 cm pitkiä ja 1-2 cm leveitä. Granaattiomenan hedelmä on suunnilleen omenan kokoinen. Sen kuori on punertava, kova ja hieman nahkamainen. Levinneisyys Granaattiomenan tärkeimmät viljelyalueet ovat Egypti, Saudi-Arabia, Irak, Iran, Afganistan, Pakistan, Intia, Bangladesh, Myanmar ja eteläinen Kiina. Euroopassa viljelyä on ainakin Ranskassa, Espanjassa ja Kreikassa. Yhdysvalloissa sitä viljellään Kaliforniassa ja Arizonassa. Käyttö Granaattiomenan hedelmää syödään sellaisenaan, siitä puristettua mehua käytetään juomana sekä ruoanlaitossa ja sen siemeniä käytetään maustamiseen. Puun lehdistä ja kaikista kuoriosista saadaan myös runsaasti tanniineja, joita on käytetty nahan parkitsemisessa. Granaattiomenapuun kukista ja hedelmän kuoresta valmistetaan väriaineita ja kaarnasta hyönteismyrkkyjä. Punaisena elintarvikeväriaineena käytettävä grenadiini tehdään granaattiomenasta. Kuivatut granaattiomenan siemenet ovat hieman tahmeita ja väriltään mustia tai punaisia. Siemenet on murskattava huhmareessa, sillä ne ovat niin tahmeita, että jäävät kiinni tehosekoittimen terään. Murskattuja siemeniä sirotetaan joskus mausteeksi puuroon. Granaattiomenan siemeniä käytettiin antiikin Kreikassa raskauksien ehkäisyyn ja keskeytykseen. Mytologia Kreikkalaisessa mytologiassa granaattiomena oli pyhitetty Afroditelle, joka istutti sen ensimmäisenä Kyproksen saarelle. Se symbolisoi naisen hedelmällisyyttä. Demeterille kirjoitetussa Homeerisessa hymnissä kerrotaan, miten Haades, Manalan hallitsija, olisi huijannut Persefonea ja saanut tämän syömään granaattiomenan siemeniä. Tämän johdosta Persefone oli pakotettu viettämään aina osan vuodesta Haadeksen kanssa Manalassa. Tämä oli myös saanut aikaan Persefonen steriiliyden. |
.
.
|
Katso myös:
http://commons.wikimedia.org/wiki/Punica_granatum
http://commons.wikimedia.org/wiki/Punica_granatum
http://fi.wikipedia.org/wiki/Granaattiomena
Kiivi
Kiivi on yleisnimi laikkuköynnösten sukuun kuuluvien kasvien hedelmälle.
Yleisin kiivi on kiiviköynnöksen (Actinidia deliciosa) hedelmä, joka on hieman kananmunaa isompi ruskea hedelmä. Se on soikea, ja sitä ympäröi ohut karvainen kuori. Erittäin makea hedelmäliha on helakanvihreä lukuun ottamatta ydinosaa, jossa se on valkoista. Siemenet ovat pieniä ja hennosti purppuranvärisiä, ja ne ympäröivät valkeaa hedelmälihaa. Jotkut koivuallergikot voivat koivun lisäksi saada oireita muun muassa kiiveistä. Historia Kiivi on alkujaan lähtöisin Kiinasta. Sieltä kasvin siemenet toi vuonna 1906 Uuteen-Seelantiin Isabel Fraser, joka Wanganui Girls' Collegen rehtorin ominaisuudessa kävi tutustumassa kiinalaiseen koululaitokseen. Siemenet istutti puutarhuri Alexander Allison, ja vasta 1910 köynnöksistä saatiin ensimmäiset hedelmät. Hayward Wright kehitti 1930-luvulla Hayward-lajikkeen, jonka pohjalta vähitellen alkoi lajin kaupallinen tuotanto 1940-luvulla. Uudesta-Seelannista hedelmät tuotiin Eurooppaan, missä niitä on saanut vasta 1970-luvulta lähtien. Nimi juontaa juurensa Uuden-Seelannin kansallislintuun kiiviin. Hedelmän pinta muistuttaa linnun höyheniä. Hedelmä tunnettiin Suomessa ennen myös nimellä kiinankarviainen (käännetty vanhasta englanninkielisestä nimestä Chinese gooseberry). Luokittelu Laikkuköynnöksiin kuuluu 94 lajia, joista seitsemää viljellään niiden hedelmien takia. Ravintosisältö Kiivi sisältää runsaasti C-vitamiinia, mutta muita vitamiineja vain vähäisissä määrin. Yhdestä kiivi-hedelmästä saa riittävän päiväannoksen C-vitamiinia. Runsaan ravintokuitupitoisuuden takia kiivillä saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia. Kiivi sisältää myös runsaasti allergeeneja[2]. __________________________ Kiiviköynnös (Actinidia deliciosa) on laikkuköynnösten sukuun kuuluva puuvartinen kiinalainen köynnöskasvi. Kasvatus Kiiviä voi myös kasvattaa itse huonekasvina. Siemeniä saa vaikkapa kaupassa myytävistä hedelmistä. Ennen kylvöä on kuitenkin muistettava, että kiivin siemeniä on vähän aikaa lioitettava haaleassa vedessä, jotta kaikki hedelmäliha irtoaisi siemenistä. Kiivin siemenet tarvitsevat yleensä myös viikon kylmäkäsittelyn jääkaapissa, jotta siemenet itäisivät. Kylvä siemenet tavalliseen kostutettuun kylvömultaan mullan pinnalle, peitä ohuesti mullalla, ja sulje ruukku muovipussiin, johon on painettu ilmareikiä neulalla. Vie kylvös johonkin hajavaloiseen paikkaan n. 23–24 °C lämpötilaan. Siemenet itävät 1–2 viikon sisällä. Kun siemenet ovat itäneet, niin siirrä taimet varovasti omiin ruukkuihinsa. |
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiivi_(hedelm%C3%A4)
.
|
Granaattiomena (Punica granatum) on rantakukkakasvien heimoon kuuluva lehtipuu, jonka hedelmät ovat syötäviä. Se on kotoisin Keski-Aasiasta ja sitä on viljelty Kaukasuksen ja Välimeren seuduilla jo useiden vuosituhansien ajan. Kasvista käytetään myös nimeä karthagonomena. Sen hedelmä on useissa kulttuureissa ollut hedelmällisyyden symboli lukemattomien siementensä vuoksi.
Levinneisyys Granaattiomenan tärkeimmät viljelyalueet ovat Egypti, Saudi-Arabia, Irak, Iran, Afganistan, Pakistan, Intia, Bangladesh, Myanmar ja eteläinen Kiina[2]. Euroopassa viljelyä on ainakin Ranskassa, Espanjassa ja Kreikassa. Yhdysvalloissa sitä viljellään Kaliforniassa ja Arizonassa. |