Oppitunti 61
Maitohampaat
Maitohampaat
edeltävät pysyviä hampaita niillä eläinlajeilla, joilla on kaksi hammaskertaa. Maitohampaita on muiden muassa ihmisellä, hevosella, lihansyöjillä, lehmällä ja sialla. Maitohampaiden määrää vaihtelee eläinlajeittain ja niitä on yleensä vähemmän kuin pysyviä hampaita. Myös maitohampaiden puhkeaminen ja korvautuminen pysyvillä hampailla on lajikohtaista: joillakin lajeilla maitohampaat ovat jo syntyessä ja joillakin ne puhkeavat vasta syntymän jälkeen. Ihmisellä ensimmäiset maitohampaat puhkeavat noin puolen vuoden iässä ja ne alkavat korvautua pysyvillä hampailla noin kuuden vuoden iässä. |
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maitohammas
Etuhampaat
Etuhampaat
ovat ihmisen hampaiston hampaita. Ne sijaitsevat kulmahampaiden edessä, ja ovat koko hammasrivistön etummaisia. Ihmisen pysyvässä hampaistossa on kahdeksan etuhammasta, eli kaksi joka hammassektorilla. Monilla kasvinsyöjillä ja kaikkiruokaisilla, kuten ihmisillä ja hevosilla etuhampaat on tarkoitettu ruokapalojen irroittamiseen. Jyrsijöiden etuhampaat kasvavat niiden koko elämän ajan. Etuhampaiden lukumäärä nisäkkäillä ei ole vakio, sillä esimerkiksi norsuilla ja kissoilla on 12 etuhammasta. |
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Etuhammas
Kulmahampaat
Poskihampaat
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Poskihammas
Välihampaat
Välihampaat ovat ihmisen hampaiston hampaita.
Ne sijaitsevat kulmahampaiden ja poskihampaiden välissä. Ihmisen pysyvässä hampaistossa on 8 välihammasta, eli 2 joka hammassektorilla. Maitohampaissa ei ole välihampaita. Välihampaita pidetään yleisesti "siirtymähampaina" ruokapalojen irroittamisen ja niiden pureskelun välillä, sillä niillä on sekä kulmahampaiden että poskihampaiden ominaisuuksia. Useilla nisäkkäillä on neljä välihammasta hammassektorilla. Hammaslääkärikielessä välihampaita kutsutaan "nelosiksi" ja "vitosiksi". |
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4lihammas
Viisaudenhampaat
Viisaudenhampaat ovat ihmisen pysyvän hammaskerran takimmaiset poskihampaat, joita on yleensä yhteensä neljä kappaletta, kaksi ylhäällä ja alhaalla kummallakin puolella.
Viisaudenhampaat tunnetaan hammaslääkärikielessä usein "kaseina", koska ne ovat edestä lukien kahdeksannet hampaat. Viisaudenhampaat ovat saaneet nimensä siitä, että ne kasvavat vasta murrosiän jälkeen, eli silloin kun ihmisen oletetaan "viisastuneen". Jos viisaudenhampaat eivät aiheuta riskiä suun terveydelle, ei niitä tarvitse poistaa. Esimerkiksi syvällä luun sisällä olevat oireettomat viisaudenhampaat, jotka eivät ole yhteydessä viereiseen hampaaseen tai suuonteloon esim. ientaskun kautta aiheuttavat harvoin ongelmia. Yleisimmät viisaudenhampaan poistamiseen johtavat syyt ovat karies ja hampaan vaillinaisen puhkeamisen aiheuttamat tulehdustilat. Perikoroniitti on osittain puhjenneiden tai puhkeavien hampaiden ympäröivien pehmytkudosten tulehdus. Perikoroniittia esiintyy tavallisimmin alaviisaudenhampaissa, joiden kruunuosa ei mahdu kokonaan puhkeamaan suuhun. Akuuttiin perikoroniittiin liittyy usein kipua, suunavaamisvaikeuksia, pahanhajuinen hengitys ja paikallista turvotusta. Osittain puhjenneen hampaan päällä olevan limakalvoläpän alle kertyy ruokaa, kuolleita soluja ja bakteereja, mistä seuraa tulehdus. Limakalvoläppä turpoaa ja voi jäädä hampaiden väliin hampaita yhteen purtaessa, ja siten aiheuttaa kipua. Perikoroniitti on yleensä krooninen pehmytkudostulehdus ja oireet ovat vähäiset. Akuutissa vaiheessa helpompien tapausten hoidoksi riittää huuhtelu läpän alta 0,1-prosenttisella klooriheksidiinillä. Joissakin tapauksissa paras hoito on vastapurijan (vastaleuan viisaudenhampaan) poisto. Vakavissa tulehdustapauksissa edellämainittujen lisäksi voidaan hoidoksi antaa kipulääkitys ja antibioottikuuri. Akuutissa tilanteessa hammasta ei yleensä suositella poistettavaksi. Nykyisten suositusten mukaan ei ole tarvetta poistaa viisaudenhampaita ennaltaehkäisevästi. Indikaatiota poistolle ovat: viisaudenhampaan oireilu kliiniset tai röntgenologiset sairauden merkit muu hammas- tai yleissairaus potilaan elämäntilanne, työ tai harrastus (esimerkiksi työssään paljon matkustavat, aktiiviurheilijat, esiintyvät taiteilijat, sukeltajat, lentäjät) Vasta-aiheita eli kontraindikaatioita poistolle ovat: viisaudenhammas kokonaan luun peittämä, oireeton ja puhkeamaton poistosta aiheutuisi kohtuutonta paikallista tai yleisterveydellistä riskiä aikaisempi sädehoito kyseiselle leuan alueelle Viisaudenhampaat eivät kliinisten tutkimusten mukaan ole yhteydessä alaetuhampaiden ahtautumiseen. Viisaudenhampaiden poisto Viisaudenhampaan poisto voi olla tarpeen monesta eri syystä. Joissain tapauksissa viisaudenhampaat kasvavat vinoon ja vahingoittavat muita hampaita, joskus ne eivät mahdu suuhun tai ne aiheuttavat jatkuvia ientulehduksia. Ne myös reikiintyvät muita hampaita herkemmin, koska niiden kunnollinen puhdistaminen on hankalaa. Näkyvät viisaudenhampaat voidaan yleensä vetää pois ilman ongelmia, mutta ikenen alla olevan viisaudenhampaan poisto vaatii leikkauksen. Leikkauksessa hammas yleensä paloitellaan ja poistetaan pienempinä osina, jotta leuassa kulkeva hermo, muu hampaisto tai leukaluut eivät vahingoittuisi. Hampaanpoiston tai hammasleikkauksen jälkeen haava-alueella esiintyy usein turvotusta, joka on pahimmillaan kahden ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Tähän turvotukseen ja sen aiheuttamaan kipuun auttavat useimmiten lääkkeet sekä kylmähaude. Joillekin potilaille voi nousta antibioottisuojasta huolimatta korkea kuume, joka yleensä laskee nopeasti. |
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Viisaudenhammas
Purennanohjaimet
on vakiintunut yleisnimeksi ryhmälle muovisia tehdasvalmisteisia oikomiskojeita. Tavallisimmin purennanohjainta käytetään syvän purennan hoidossa korjaamaan etuhampaiden aiheuttamaa limakalvoärsytystä. Joissakin purennanohjainmalleissa on useita kokoja, ja toisissa sama koko käy kaikille. Koon saa mitattua suusta tai kipsimallin päältä kojeen mukana tulevalla mitalla, ja kojetta voi sovittaa muovipussissa kipsimallien päällä. Käyttö Purennanohjainta käytetään tavallisesti useiden kuukausien ja vuosien ajan muutamia tunteja päivässä ja öisin. Totuttelu kannattaa aloittaa päiväkäytöstä, ja potilaan olisi syytä pitää päiväkirjaa yö- ja päiväkäytöstä. Kaikkein tärkeintä hoidon onnistumisen kannalta on potilaan ja vanhempien motivointi hoitoon, sillä vain kojeen säännöllinen pitäminen tuo tuloksia. Niinpä hoidoista suuri osa epäonnistuu, koska potilas ei pidä kojetta ohjeiden mukaan. |
.
.
|
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Purennanohjain
Hammasteknikko
valmistaa erilaisia hammasproteeseja yhteistyössä hammaslääkärin kanssa, jolloin hammaslääkäri vastaa työstä potilaalle. Hammasteknikon ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on vuodesta 1995 ollut 210 op (3,5 vuotta). Vuonna 2013 Suomessa vain Metropolian ammattikorkeakoulu Helsingissä tarjosi hammastekniikan koulutusohjelmaa, mutta luopui alasta syksyn 2013 toimilupahakemuksessaan. Aiemmin koulutusta on ollut myös Kuopiossa ja Turussa. Turun ammattikorkeakoululle myönnettiin joulukuussa 2013 toimilupa hammastekniikan koulutusohjelman aloittamiseksi syksyllä 2015. Koulutuksen historiaa Suomessa 1970-luvulla hammasteknikkokoulutusta annettiin Helsingissä Aleksis Kiven kadulla hammasteknikkokoulussa. Opiskelu oli tuolloin hyvin käytännönläheistä. 1990-luvulla opetussuunnitelmaan lisättiin yleisivistäviä aineita kuten kieliopintoja, matematiikkaa ja psykologiaa. Suomessa oli ensin koulutasoista ja sen jälkeen opistotason koulutusta, jonka laajuus vaihteli 2,5 vuodesta (80 op) 4,5 vuoteen (160 op). Laajuus oli 80 op (2,5 vuotta) vuoteen 1980 saakka. Vuosina 1980–1987 laajuus oli 100 op (3 vuotta) tai ylioppilaspohjaisena 3,5 vuotta. Vuosina 1990–1995 oli 4,5-vuotinen peruskoulupohjainen linja (160 op). Lisä- ja jatkokoulutukset Hammasteknikon kliinisen erikoistumisen jatkokoulutus (30 op) sekä erillinen varsinainen tutkintoon johtava jatkokoulutus (ylempi ammattikorkeakoulututkinto, 90 op) on kestoltaan 2-2,5 vuotta ja toteutetaan ammattikorkeakouluissa. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto koostuu ammattikorkeakoulutukinnosta (210 op) ja ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta (90 op), joiden yhteen laskettu tutkintopistemäärä on 300 op sisältäen gradutyön tekemisen. Oltuaan viisi vuotta laillistettuna hammasteknikkona voi lisäkoulutuksella valmistua erikoishammasteknikoksi. Erikoishammasteknikko valmistaa irrotettavia kokoproteeseja täysin hampaattomaan terveeseen suuhun suoraan potilaalle. Erikoishammasteknikoilla on oikeus toimia itsenäisenä yrittäjänä omalla vastaanotollaan ilman hammaslääkärin lähetettä. Tällöin henkilökohtainen asiakassuhde luodaan suorassa potilastyössä ilman välikäsiä ja vuorovaikutukselliset ja psykologiset ihmisuhdetaidot korostuvat. |
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hammasteknikko