Oppitunti 81
Hedelmät 5
Banaani
Tämä artikkeli kertoo Suomessa "tavallisena banaanina" tunnetusta kasvista.
Banaani (Musa sapientum) on banaanien (Musa) sukuun kuuluva jalostettu hyötykasvi. Se on ruohokasvi, joka tuottaa satoa seitsemäntenä vuonna istutuksestaan. Tärkeimmät tavallisen kaupallisen banaanin jalosteet ovat AAA-lajiketta, eli ne polveutuvat pelkästään acuminata-lajiin. (Keittobanaanilajikkeet pohjautuvat sekä acuminata- että balbisiana -lajeihin tai pelkästään jälkimmäiseen). Markkinoilla olevat banaanit ovat pääasiassa 'Cavendish'-lajiketta. 1950-luvulle saakka valtalajike oli 'Gros Michel' (Big Mike), jonka laajamittainen kaupallinen viljely päättyi kasvitautien vuoksi. Historia Banaanin viljely lienee saanut alkunsa Indonesian suunnalta, josta se kulkeutui Afrikkaan mahdollisesti tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Banaani mainitaan ensi kertaa historiallisissa buddhalaisissa teksteissä 600 eaa. Aleksanteri Suuri maisteli banaania Intian laaksoissa vuonna 327 eaa. Ensimmäiset maininnat banaaniviljelmistä ovat Kiinasta noin vuodelta 200. Vuonna 650 islamilaiset valloittajat toivat kasvin Palestiinaan. Arabikauppiaiden mukana se levisi ympäri Afrikkaa. Vuonna 1502 portugalilaiset aloittivat ensimmäiset banaaniviljelmät Karibialla ja Keski-Amerikassa. Vaikka portugalilaiset merenkulkijat veivät tämän kasvin Länsi-Afrikasta Kanariansaarille, Eurooppaan banaani kotiutui vasta renessanssin alettua 1600-luvulla ja silloinkin hyvin vaisusti. Vaikka banaani tunnettiin varmasti jo keskiaikana, jostain syystä se ei levinnyt keskiaikaiseen ruokakulttuuriin. Vuonna 1516 Kanarian läpi purjehtivat Amerikan matkaajat ottivat kasvin kyytiin ja uuden mantereen valloitus oli banaaneilla alkanut. Varsinaisesti laajamittainen Amerikan valloitus alkoi noin 1800-luvun puolessa välissä. Eurooppalaiset "keksivät" banaanin käytön oikeastaan vasta 1700-luvulla, eikä siitä ole keskiajalta juuri mitään mainintoja Euroopasta. Lempinimi "Aatamin viikuna" viittaa legendaan, jonka mukaan banaani olisi ollut paratiisin kielletty hedelmä. Banaani nykyään Banaanit poimitaan yleensä raakoina, ja ne tuodaan esimerkiksi Suomeen vihreinä. Joissain maissa banaanit kypsennetään kaasussa ennen myyntiä. Kypsän banaanin kuori on keltainen ja siinä on pieniä ruskeita pilkkuja. Banaanin hedelmäliha on pehmeää ja maultaan makeaa, joten kypsän banaanin voi syödä kuorittuna sellaisenaan. Banaaneja voi syödä hyvin myös ennen kuin ne muuttuvat ruskeapilkkuiseksi, toisten mielestä maku on parhaimmillaan hieman ennen kuin banaani on täysin "kypsää". Euroopan unionin alueella banaania kasvatetaan esimerkiksi Portugaliin kuuluvalla Madeiran saarella. Madeiralaisia banaaneja pidetään pienempinä ja maukkaampina kuin muualla Euroopassa yleisesti myytävät banaanit. Reilu kauppa on ottanut tuotevalikoimaansa lähinnä Ecuadorin banaaneja, joilla on myös menekkiä. Banaanikasvin ongelmat suvullisessa lisääntymisessä ovat huolestuttaneet banaaninviljelijöiden tulevaisuutta. Eri tauteja kestävien banaanilaatujen löytäminen on osoittautunut huolestuttavan työlääksi. Banaanin on jopa pelätty kuolevan sukupuuttoon, jonka voisi ehkä estää esimerkiksi geenimanipulaation avulla. Erityisesti sienitaudiksi luokiteltava Panaman tauti TR4 on vaarallinen, eikä sille ole löydetty torjuntakeinoa. Se vaikuttaa leviävän maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Ravintoarvo 100 grammaa kuorittua banaania sisältää noin 18,3 grammaa imeytyvää hiilihydraattia, 0,4 grammaa rasvaa ja 1,1 grammaa proteiinia. Banaani on hyvä kuidun, C-vitamiinin, kaliumin ja mangaanin lähde: sadassa grammassa on esimerkiksi 0,36 grammaa kaliumia, mikä on yli 10 prosenttia aikuisen miehen suositellusta päiväsaannista (3,5 g). Banaani on myös erinomainen B6-vitamiinin lähde: sitä on sadassa grammassa 0,50 milligrammaa, mikä on noin kolmasosa aikuisen miehen suositellusta saannista (1,6 mg) tai 1-vuotiaan koko suositeltu saanti. |
http://fi.wikipedia.org/wiki/Banaani
Erilaiset banaanit
Banaanit (Musa) on banaanikasvien (Musaceae) heimoon kuuluva suku.
Banaanit ovat kotoisin Kaakkois-Aasian trooppisilta alueilta, ja ne ovat maailman vanhimpia viljelykasveja. Nykyään banaaneja viljellään kaikilla maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Banaanit ovat ruohovartisia kasveja ja usein puumaisia. Banaanit voivat kasvaa ensimmäisen vuoden aikana jopa kuusimetriseksi, ja sen näennäisrunko koostuu kasvin metrien mittaisista lehdistä, jotka ovat kiertyneet toistensa ympärille. Kokonaisuudessaan banaanikasvi kasvaa 4–10 metriä korkeaksi, tuottaa hedelmää kerran ja kaadetaan ainoan sadon jälkeen. Hedelmä Tavallisesti sanalla banaani viitataan kasvin hedelmään, tarkemmin sanoen pohjushedelmä ja kasvaa tertuissa. Lajeja Taksonomistista riippuen Musa-sukuun lasketaan kuuluvaksi 25–80 lajia. Musa sapientum – banaani Musa acuminata – kääpiöbanaani Musa paradisiaca – keittobanaani (tunnetaan myös nimillä jauhobanaani tai ruokabanaani). Musa balbisiana – punttibanaani, keittobanaanin villi kantalaji. Musa textilis – manilla |
.
|
http://fi.wikipedia.org/wiki/Banaanit
Keittobanaanit
Keittobanaani tai jauhobanaani (tunnetaan myös nimellä ruokabanaani, Musa paradisiaca) on banaaneihin kuuluva hyötykasvi.
Erotuksena tavalliseen, Suomessa tyypillisimpään kaupalliseen banaaniin, keittobanaanin pohjushedelmä on muodoltaan kulmikas ja suurempi, tyypillisesti noin 30 senttimetrin mittainen. Se on myös väriltään vihreänkeltainen tai punaruskea. Ulkonäkö ja koko Keittobanaanikasvi on noin 3–10 metriä korkea. Sen ”runko” muodostuu lehtien kannoista, jotka kasvavat ylöspäin spiraalimaisessa muodostelmassa. Lehdet voivat kasvaa 1,5–3 metriä pitkiksi ja puolen metrin levyisiksi. Levinneisyys Keittobanaanin alkuperä lienee Kaakkois-Aasiassa. Kahdella tunnetulla alaryhmällä, horn plantainilla ja French plantainilla, uskotaan olevan yhteinen alkujuuri. Molemmat niistä kasvavat Intiassa, Afrikassa ja trooppisessa Amerikassa. French plantain -keittobanaani kasvaa myös Indonesiassa ja Tyynenmeren saarilla. Eri keittobanaanilajikkeet on risteytetty sekä acuminata- että balbisiana -lajeista tai pelkästään jälkimmäisestä, kun taas tavallisen kaupallisen banaanin jalosteet ovat tyypillisesti AAA-tyyppiä, eli ne polveutuvat pelkästään acuminata-lajista. Käyttö ruokana Keittobanaania ei syödä raakana ja se on rakenteeltaan tavallista banaania kiinteämpi. Keittobanaani on maultaan tavallista banaania miedompi. Sitä voidaan käyttää keitettynä kuten perunaa, tai paistaa uunissa tai pannulla. Se valmistetaan yleensä vihreänä, mausteena käytetään usein kookosmaitoa ja sokeria. Keittobanaania voidaan myös kuivata myöhemmin keitettäväksi tai siitä voidaan tehdä jauhoja. Eräissä osissa Itä-Afrikkaa, eritoten keski- ja itä-Ugandassa ja Tansaniassa Chagga-heimon keskuudessa, keittobanaania käytetään oluen valmistamiseen. |
.
|
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keittobanaani
Kääpiöbanaani
Kääpiöbanaani (Musa acuminata) on banaanien (Musa) sukuun kuuluva kasvi.
Tuntomerkit Kääpiöbanaani on suureksi kasvava indonesialainen kasvi, jota käytetään Suomessa huonekasvina. Se kasvaa nopeasti ja saattaa tulla parin metrin pituiseksi. Lehdet ovat kookkaat, jopa metrin mittaiset ja raikkaanvihreät. Kääpiöbanaani vaatii paljon tilaa. Kasvi ei kuki eikä tee hedelmiä normaalissa huoneenlämmössä, mutta saattaa tuottaa satoa kasvihuoneessa. Yleensä yksi selkeä pääverso, johon ruodilliset lehdet kiinnittyvät kierteisesti. Sivuversoja kasvaa tyvestä. Hoito Kääpiöbanaani vaatii runsaasti valoa, mutta ei kestä suoraa auringon paahdetta. Multa kastellaan kunnolla ja annetaan sitten kuivahtaa ennen seuraavaa kastelukertaa. Kärsii kuivassa huoneilmassa, vaatii kosteutusta esimerkiksi suihkuttamalla tai ryhmittämällä kasveja niin, että saadaan aikaiseksi pienilmasto. Kääpiöbanaania ei kannata leikata, sillä se ei haaraudu leikattaessa. Mahdolliset tyvivesat voi irrottaa puolimetrisinä, jos haluaa lisätä kasvia. |
.
.
.
|
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6banaani
Etiopianbanaani
Ulkonäkö
Etiopianbanaanin koko vaihtelee paljon kasvupaikan mukaan, mutta hyvissä oloissa se voi saavuttaa jopa 12 metrin korkeuden. Varret yltävät noin viiden metrin korkeuteen ja ne ovat väriltään punertavanruskeita. Varret sisältävät maitiaisnestettä, joka värjäytyy punertavaksi joutuessaan ilman kanssa kosketuksiin. Lehdet levittäytyvät banaanikasveille tyypilliseen asentoon tasaisesti varren ympärille. Lehdet ovat pitkulaisia ja keihäsmäisiä, päältä vihreitä ja kiiltäväpintaisia, alta nukkaisia. Levinneisyys Etiopianbanaani on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan. Itä-Afrikassa sen levinneisyys yltää myös päiväntasaajan pohjoispuolelle aina Sudaniin, Etiopiaan, Eritreaan ja Somaliaan saakka. Etiopianbanaani on Afrikan yleisin ja laajimmalle levinnein Ensete-suvun kasvi. Käyttö Etiopianbanaani on yleinen viljelykasvi. Lämpimillä alueilla sitä viljellään ulkona ja kylmemmillä kasvi- ja asuinhuoneissa. Etiopianbanaanin hedelmä ei yleensä kelpaa ruoaksi, mutta nuoret kukat ovat keitettyinä syötäviä. Myös kasvin siemeniä, varsia ja juuria käytetään ravinnoksi. Kasvin lehtiä käytetään Afrikassa talojen kattojen rakennusaineena ja versoista saadaan kuitua köysien punontaa varten. |
.
.
|
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etiopianbanaani
Katso myös:
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Musaceae http://fi.wikipedia.org/wiki/Banaanikasvit Musa paradisiaca |