78 - Hedelmät 02 - Ankkalampi

Ankkalampi

Oppitunti 78

Oppitunti 2

Oppitunti 4

Hedelmät 2

Aprikoosi

Turkki on aprikoosin suurin tuottajamaa.

Aprikoosi (Prunus armeniaca) on pienehkö Kiinasta peräisin oleva puu ja sen hedelmä.
Aprikoosipuu kasvaa yhdeksän metriä korkeaksi ja sen lehvästö tulee kuusi metriä leveäksi.

Kiinassa aprikoosipuuta on viljelty tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua.
Toisaalta venäläiset tutkijat ovat sitä mieltä, että samanaikaisesti sitä olisi alettu viljellä myös Keski-Aasiassa.
Kasvin tieteellinen nimi Prunus armeniaca eli ”Armenian luumu” viittaa Aasiaan.
Persikan tavoin aprikoosin toi Eurooppaan Aleksanteri Suuri noin vuonna 300 eaa..
Kreikkalaiset ja roomalaiset antoivat hedelmälle lempinimen ”auringon kultamuna”.
Pohjois-Euroopassa aprikoosia alettiin viljellä vasta 1500-luvulla.

Aprikoosi on sukua mantelin lisäksi luumuille, kirsikoille, persikoille ja karvasmantelille, joiden kivissä on amygdaliini-nimistä katkeraa ja myrkyllistä ainetta.
Tämä aine puuttuu eräältä aprikoosilajikkeelta, jonka kiveä käytetäänkin elintarvikkeena mantelin tavoin Euroopassa ja Keski-Aasiassa muun muassa maustamaan erilaisia leivonnaisia ja hilloja sekä Amaretto-likööriä.

Siperian aprikoosi

Kokonainen ja halkaistu aprikoosi.

Armenialaisen postimerkin motiivina on aprikoosi.

Aprikoosin kukat ovat valkoiset. Aprikoosipuu kukkii.

Aprikoosin kuivausta Turkissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aprikoosi

Käytettyjä sanoja perusmuodossaan - Used words in their basic form:

aprikoosi = apricot
Turkki = Turkey
tuottajamaa = producing country
pienehkö = smallish
pieni = small
olla peräisin jostakin = originate, come from
hedelmä = fruit
kasvaa = grow
korkea = high, tall
lehvästö = foliage
tulla joksikin = become
leveä = wide, broad
viljellä = cultivate, grow
ennen ajanlaskumme alkua = eaa. = BC
toisaalta = on the other hand
tutkija = scientist
olla jotakin mieltä = regard
samanaikaisesti = at the same time
alkaa = begin
tieteellinen = scientific
viitata johonkin = refer
persikka = peach
jonkin tavoin = as also
tuoda = bring, import
vuosi = year
antaa = give
hedelmä = fruit
lempinimi = nickname
aurinko = sun
kulta = gold
muna = egg
kultamuna = golden egg
vasta = not until
1500-luku = the 16th century
olla sukua jollekin = to be related to something

manteli = almond
luumu = plum
kirsikka = cherry
persikka = peach
karvasmanteli = sweet and bitter almond
joiden = [here] in which
kivi = stone - [here] pit
nimi, niminen = name, named
katkera = bitter
myrkyllinen = poisonous, toxic
aine = organic matter, substance
puuttua = be missing, lack
eräs = an, certain
lajike = cultivar, breed
käyttää = use
elintarvike = food, grocery
jonkun tavoin = as, as also
käyttää mantelin tavoin ~ use as almond is used
muun muassa = mm. = among other things
maustaa = spice, flavour
leivonnainen = pastry
hillo = jam
likööri = liqueur
Siperia = Siberia
kokonainen = whole
halkaistu = cleaved, split in two
armenialainen = Armenian
postimerkki = stamp
motiivi = motive
kukka = flower, blossom
valkoinen = white
kukkia = bloom, blossom, be in bloom
kuivata = dry
kuivaus = drying

See also English Wikipedia => http://en.wikipedia.org/wiki/Prunus_armeniaca

Manteli

Manteli eli tarhamanteli eli mantelipuu (Prunus dulcis) on pienikokoinen puu.
Sen hedelmä on luumarja, jonka sisässä oleva siemen muistuttaa pähkinää.
Mantelilla tarkoitetaan myös tätä siementä.

Puu kasvaa noin 4–10 metriä korkeaksi, ja sen lehvästöstä voi tulla saman levyinen.

Lajin useimpien villimuotojen siemenet ovat karvasmanteleita ja sisältävät myrkyllistä amygdaliinia, joka tuottaa hydrolyysissa sinihappoa.
Viljelyyn on otettu lajikkeita, joiden siemenissä ei amygdaliinia ole, jolloin ne ovat syötäviä.

Ravintoarvoiltaan manteli on erittäin monipuolinen.
Se sopii syötäväksi sellaisenaan, mutta mantelia käytetään myös yleisesti ruuanlaitossa ja leivonnassa.
Mantelilastuja käytetään muun muassa tehtäessä mantelikalaa, mantelirouhetta laitetaan leivonnaisiin, kokonaisia kuorittuja manteleita käytetään muun muassa glögissä ja joulupuurossa.
Jauhetusta mantelista voidaan tehdä marsipaania.

Manteli sopii usein erityisruokavalioihin, sillä se on gluteeniton, kolesteroliton, laktoositon ja runsaskuituinen.

Manteliöljy
Oleum amygdalae, rasvaöljy, saadaan molemmista mantelilajeista.
Se on glyseryylioleaatti ja tuoksuu miedosti ja maistuu pähkinältä.
Se ei juuri liukene alkoholiin mutta liukenee helposti kloroformiin ja eetteriin.
Sitä voidaan käyttää ruokaöljynä.

Makeaa manteliöljyä saadaan kasvin kuivatuista siemenistä.
Öljyä on perinteisesti käytetty hierontaöljynä sillä sen katsotaan pehmentävän ihoa tehokkaasti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Manteli

Käytettyjä sanoja perusmuodossaan - Used words in their basic form:

See also English Wikipedia => http://en.wikipedia.org/wiki/Almond

Karvasmanteli tarkoittaa sekä makeamanteleiden (Prunus dulcis) vähäisessä määrin esiintyviä karvaita siemeniä että sukuun kuuluvaa alalajia Prunus amygdalus amara ja sen siemeniä.
Karvasmantelit ovat myrkyllisiä, mutta kypsennettyinä vähäisissä määrin nautittuna vaarattomia.

Käsittelemättömät karvasmantelit eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettuja.
Ne sisältävät noin 3-5 % amygdaliinia ja sitä hajottavaa entsyymiä.
Tämä on syanidiglykosidi, josta syntyy ruuansulatuskanavassa bentsaldehydiä ja sinihappoa.
Molemmat yhdisteet haisevat voimakkaasti, mutta sinihappo on erittäin myrkyllistä.
Karvasmantelin hydrolyysin jälkeen yhden yksittäisen karvasmantelin amygdaliini tuottaa kuitenkin vain noin yhden milligramman sinihappoa.

Myrkyllinen mutta käyttökelpoinen
Sinihappo on erittäin myrkyllistä, mutta haihtumisen ja lämpöherkkyyden vuoksi sitä kertyy kuumennettuihin ja ruuaksi valmistettuihin karvasmanteleihin vain harmiton määrä.
Sen sijaan kuumentamattomien karvasmanteleiden nauttiminen on erittäin vaarallista mahaan muodostuvan sinihapon vuoksi.
Aikuisten vakavat myrkytykset ovat harvinaisia, mutta lapset voivat joutua vaaraan jo pienistä määristä kypsentämättömiä karvasmanteleita.
Kuolemaan johtavan sinihappomyrkytyksen aiheuttava määrä ruumiinpainoon suhteutettuna on lapsille noin 10 ja aikuisille 50-60 karvasmantelia kiloa kohden, oireita aiheuttaa jo yksi karvasmanteli painokiloa kohti.

Karvasmantelin epämiellyttävä maku tavallisesti estää myrkytysvaaran.
Terveysviranomaisten kanta onkin rauhoittava: karvasmanteli (Prunus amygdalus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet, kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin kuluttua.

Kypsiä karvasmanteleita

Vielä kypsymätön manteli puussa

Elintarviketuotanto
Tavallisesti makeita siemeniä tuottavat tarhamantelit tuottavat satunnaisesti karvasmanteleita, joita ei voida paljain silmin erottaa.
Näiden osuus on osapuilleen kaksi prosenttia ja terveyden kannalta merkityksetön.

Luonnollisen karvasmanteliöljyn tuotanto perustuukin erikseen tarkoitusta varten perustettuihin viljelmiin.
Kun karvasmanteli murskataan ja siihen lisätään vettä, entsyymi hajottaa amygdaliinin glukoosiksi, karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi.
Karvasmanteliöljyä on käytetty liköörien, kuten Amaretton maustamiseen, ja jonkin verran myös leipomotuotteisiin tai niiden päällysteisiin, esimerkiksi marsipaaniin.

Karvasmanteli

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Karvasmanteli

Luumu

Luumu eli luumupuu (Prunus domestica) on Prunus-sukuun kuuluva puu, joka on läheistä sukua aprikoosille, persikalle, kirsikoille ja tuomelle.
Sen hedelmä on luumarja.

Luumupuu kasvaa 12 metriä korkeaksi ja 10 m leveäksi.

Kukat ovat valkoiset.

Japaninluumu

Luumupuun on ajateltu syntyneen kirsikkaluumun (Prunus cerasifera) ja oratuomen (Prunus spinosa) risteymästä tai sitten se olisi suoraan syntynyt kirsikkaluumusta, jonka kromosomiluku olisi kolmentunut. Kirsikkaluumua käytetään nykyisin luumun perusrunkona.

Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji oli japaninluumu (Prunus salicina), jota kiinalaiset viljelivät yli 4000 vuotta sitten.

Luumupuu on kovaa materiaalia ja soveltuu hyvin vaativiin puusepäntöihin.

Hedelmät voivat olla sinisiä, punaisia, keltaisia, sinipunaisia tai vihreitä.

Varsinainen luumu (Prunus domestica) saapui läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Keskiajan luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä.
Ranskalaiset viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusia lajikkeita.
Suomeen luumu tuli 1600-luvulla ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita kuten "sinikka", "yleinen punaluumu" ja "yleinen keltaluumu". Väskynäksi kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita.

Parhaita luumun kasvupaikkoja ovat lämpimät, loivasti viettävät hiekka- tai moreenipitoiset rinteet.
Kasvu onnistuu paremmin kostealla kuin kuivalla maalla.

Luumupuut voivat helposti paleltua kovina pakkastalvina, mutta ne pystyvät kehittymään uudelleen satokuntoisiksi muutamassa vuodessa vesomisen avulla.

Kumivuoto voi aiheuttaa kumimaisen eritteen pursuamista rungosta ja oksista, joka kovettuu.
Sairaat kohdat tulisi leikata pois.
Tauti on yleensä merkkinä siitä, että kasvupaikka ei ole paras mahdollinen.

Luumun ja myös kriikunan tuholaisina Suomessa esiintyy luumukirvaa ja luumunäkämäpunkkia.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Luumu

Kirsikkaluumu

Kirsikkaluumu eli myrobalaani (Prunus cerasifera) on puulaji laajassa, yli 400-lajisessa ruusukasvien suvussa Prunus.
Sen alkuperäinen esiintymisalue on ollut Kaakkois-Euroopassa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa, mutta sitä on viljelty muuallakin maailman lauhkean vyöhykkeen alueilla jo satoja vuosia.

Kirsikkaluumu on kesävihantapensas tai pieni puu, joka kasvaa noin kahdeksan metrin korkuiseksi.
Kaarna on tummanharmaata, ja oksat ovat kärjistään punertavia.
Talvisilmut ovat violetinpunaisia.

Lehti on yläpinnaltaan kalju ja kiiltävän tummanvihreä, alapinnaltaan vaaleanvihreä ja suonen kohdalta karvainen.

Kukinta tapahtuu huhtikuussa.
Kukat puhkeavat yleensä hieman ennen lehtiä, joskus samaan aikaan.
Kukat kasvavat yksittäin tai joskus kaksittain.
Ne ovat 2–2,5 senttimetriä halkaisijaltaan, ja kukkaperä on 1–2,2-senttimetrinen.
Verholehdet ovat puikeita.
Pitkänpyöreät terälehdet ovat valkoiset.
Heteitä on 25–30. Emin luotti on levymäinen.
Hedelmä on pyöreähkö, 2–3 senttimetriä pitkä luumarja.
Hedelmät kypsyvät elo-syyskuussa.

Levinneisyys ja elinympäristö
Kirsikkaluumu esiintyy luontaisena Keski- ja Länsi-Aasiassa sekä Kaakkois-Euroopassa.
Se kasvaa metsissä, jokivarsilla ja rinteillä 800 metrin korkeudelta merenpinnasta noin 2 000 metrin korkeuteen.
Lajia on viljelty hyötykasvina jo kauan, ja nykyisin sitä kasvaa alkuperäisen alueensa ulkopuolella viljeltynä ja joskus villiintyneenäkin laajoilla alueilla varsinkin Aasiassa ja Euroopassa.

Käyttö
Kirsikkaluumun hedelmää käytetään ravintona sekä sellaisenaan että kypsennettynä piirakoissa, hilloissa ja säilykkeissä.
Myös luumarjan kiven sisältämää siementä on käytetty ruokana mantelin tapaan.

Kirsikkaluumua on lisäksi käytetty koristekasvina, pensasaitana, suojapuuna ja lääkekasvina, ja muiden saman suvun hedelmäpuiden varttamisessa se on yleinen perusrunko.
Koristekasvina käytetään erityisesti punalehtisiä lajikkeita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirsikkaluumu

Japaninluumu

Japaninluumu (Prunus salicina) on puulaji laajassa, yli 400-lajisessa ruusukasvien suvussa Prunus.
Laji on kotoisin itäisestä Aasiasta, nykyään sitä viljellään jonkin verran hedelmäpuuna muuallakin lauhkean vyöhykkeen alueella.
Japaninluumu sekoitetaan joskus japaninaprikoosiin (Prunus mume), jota myös kutsutaan usein luumuksi.

Kuvaus
Japaninluumu on pienehkö kesävihanta puu.
Se kasvaa yleensä 9–12 metriä korkeaksi.
Oksat ovat väritykseltään purppuranruskeat tai punaruskeat ja versot kellertävän punaiset.

Kukinta tapahtuu huhtikuussa. Kukat kasvavat yleensä kolmittain.
Ne ovat kaksineuvoisia ja hyönteispölytteisiä.

Hedelmät kypsyvät heinä- tai elokuussa.
Hedelmä on muodoltaan yleensä pallomainen luumarja.

Hedelmä on yleensä halkaisijaltaan 3,5–5-senttimetrinen, mutta viljelylajikkeiden hedelmät saattavat olla suurempiakin.

Käyttö
Japaninluumun hedelmä on syötävä ja sitä käytetään ravinnoksi sekä tuoreena että kypsennettynä.
Hedelmästä valmistetaan piirakoita, hilloja ja säilykkeitä.
Hedelmiä käytetään eniten itäisessä ja kaakkoisessa Aasiassa.
Niistä tehdään alueella myös hedelmäliköörejä.

Japaninluumua on myös käytetty lääkekasvina.
Lisäksi kasvin hedelmistä ja lehdistä on valmistettu väriaineita.

Levinneisyys ja elinympäristö
Japaninluumu kasvaa kotoperäisenä Itä-Aasiassa suuressa osassa Kiinaa ja Taiwanin saarella.
Se viihtyy avarissa metsissä, metsien laidoilla, pensaikoissa ja jokirannoilla.
Sitä esiintyy 200 metrin korkeudelta vuoristoihin 2600 metrin korkeuteen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Japaninluumu

Japaninaprikoosi

Japaninaprikoosi (Prunus mume) on pienehkö Aasiassa kasvava puu, jonka hedelmiä käytetään japanilaisessa ruoanvalmistuksessa, etenkin umeboshin valmistuksessa.
Niitä kutsutaan usein käännösvirheen takia myös luumuiksi.
Siitä on kehitetty Japanissa yli 300 lajiketta.

Ulkonäkö ja koko
Japaninaprikoosi leikataan yleensä alle 7 metriä korkeaksi.
Se kukkii lopputalvesta (tammi-helmikuussa) valkoisin tai vaaleanpunaisin kukin.
Soikeat, teräväkärkiset lehdet puhkeavat vasta kukkien varistua.
Hedelmä kypsyy kesäkuussa.

Alkuperä
Japaninaprikoosi on kotoisin Kiinasta ja Koreasta.
Sitä on viljelty ainakin 1500 vuotta.